Ainutlaatuinen arkkitehtuuri
Asemakaavan muutos edellytti upeaa arkkitehtuuria
Ravintolahanke edellytti asemakaavan muuttamista. Moninaisten vaiheiden jälkeen helmikuussa 2007 Helsingin kaupunginvaltuusto suurella ääntenenemmistöllä hyväksyi asemakaavan, joka mahdollisti joko kelluvan tai pilareilla seisovan ravintolapaviljongin rakentamisen.
Meripaviljongin sijainti kaupunkikuvallisesti ainutlaatuisessa ja myös herkässä paikassa edellytti laadukkainta mahdollista arkkitehtuuria. Simo Freesen laatima Meripaviljongin luonnos oli niin hyvä, että monien olettamaa arkkitehtuurikilpailua ei koettu tarpeelliseksi järjestää.
Pitkään pohdittiin sitä, tulisiko paviljonki perustaa pilareille vai tulisiko sen kellua. Veden korkeuden vaihtelu Helsingissä on varsin suurta: ylimmän ja alimman vedenpinnan mitattu ero on 2,44 metriä. Jos paviljonki olisi rakennettu pilareille, se olisi ollut rakennettava niin korkealle, että matalan veden aikana pilareista näkyisi yli kaksi metriä veden päällä – ei välttämättä kaupunkikuvallisesti paras mahdollinen ratkaisu. Kelluva vaihtoehto on myös lähempänä luontoa ja elämyksellisempi.